Blogi 15.1.2025
Valmentaminen ei ole vain treenien vetämistä tai suunnitelmien tekemistä. Valmentaminen on kykyä ymmärtää ja tunnistaa urheilijan tilanne, ja kuinka siitä ponnistetaan eteenpäin. Olennaista on vuorovaikutus ja aito dialogi, jolloin ratkaisuja etsitään yhdessä. Avain kaikkeen on aito läsnäolo ja fokusointi olemassa olevaan hetkeen. Se antaa arvon niin toiselle ihmisille kuin tilanteelle, jossa olemme. Valmentajan tulee olla aidosti kiinnostunut urheilijoista ihmisinä. Kun halutaan olla maailman parhaita, vaatimustason on oltava korkea. Jos urheilijat antavat itsestään 100 %, myös meidän valmentajien ja muiden heidän ympärillään olevien on tehtävä niin. Jokaisen täytyy jatkuvasti arvioida omaa toimintaansa ja pohtia, miten sitä voi parantaa, ei vain urheilijoiden. Koen, että hyvä valmennus onnistuu siinä vaiheessa, kun tuntee urheilijat – niin ihmisinä kuin urheilijoina. Tähän tarvitaan aikaa ja yhdessäoloa.
Valmentaminen ei ole minulle uutta, mutta rooli naisten maajoukkuevalmentajana on. Tämä on ollut innostavaa jo suunnitteluvaiheesta lähtien, mutta ennen kaikkea innostavaa on toimiminen huippu-urheilijoiden kanssa. Lisäksi saan valmentaa kokeneen koutsin Reijo Jylhän kanssa. Lähdimme rakentamaan toimintaa niiden valintojen pohjalta, joilla ajattelimme olevan merkitystä menestymisessä ja tuloksen tekemisessä niin tulevissa olympialaisissa kuin pidemmällä aikajänteellä. Huippu-urheilussa tulos ratkaisee, mutta tuloksen tekijänä on aina ihminen. On merkityksellistä tiedostaa, miten ihminen pääsee parhaimpaansa. Ja se, mistä voimme saada kilpailuetua suhteessa vastustajiin.
Uskon, että joukkueen dynamiikka ja ilmapiiri näkyvät suoraan suorituskyvyssä. Ihminen on kokonaisuus, jonka toimintaan vaikuttavat niin fysiikka kuin mieli. Siksi lähdimme naisten maajoukkueessa liikkeelle siitä, miksi maajoukkue on olemassa, mitä kukakin tuo joukkueeseen ja mitä siitä saa. Miksi olemme joukkue ja mihin sitoudumme? Valmentajana ajattelen, että minun tulee johtaa omalla esimerkilläni. Muilta voi vaatia vain sitä, mitä itse on valmis laittamaan pöytään. Esimerkiksi tapa puhua tai nostaa asioita esille vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin. On merkityksellistä, tuotko joukkueeseen energiaa vai vietkö sitä. Mutta on myös merkityksellistä, että tiimissä on kyky puhua suoraan, halu auttaa toista ja haastaa kaikkia olemaan parempia.
Leireillä olemme kokoontuneet joka ilta yhteiseen reflektiopalaveriin, Ubuntuun. Nimi tuli Reijolta ja sen idea on yhteisöllisyys siitä näkökulmasta, että tarvitsemme toisiamme ollaksemme parempia. Ubuntu-filosofia on peräisin Etelä-Afrikasta, ja sitä on käytetty menestyksekkäästi esimerkiksi NBA-joukkueessa valmentaja Doc Riversin johdolla. Ubuntussa käymme läpi mennyttä päivää, onnistumisia ja kehityskohteita, mutta erityisesti se on paikka urheilijoille antaa palautetta valmentajille. Se on valmentajien mahdollisuus kuulla ja kehittyä, parantaa toimintaa ja tukea urheilijoita mahdollisimman hyvin. Koen, että ne ovat olleet merkityksellisiä hetkiä toiminnan kehittymiselle ja sille, että kulttuurimme on kehittynyt puhumisen, arvostuksen ja luottamuksen kulttuuriksi. Jokaisella on mahdollisuus nostaa asioita esille, ja jokaisen tulee saada olla oma itsensä eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltä. Kulttuuri on vahva sana, mutta haluan nostaa sen esille, koska toivon, että asiat oikeasti jäävät elämään. Reflektointi ja palautteenanto ei aina ole helppoa ja mekin harjoittelimme tätä yhdessä. Ne hetket ovat olleet hienoja, kun urheilijat ovat pystyneet nostamaan esille asioita, joista ovat eri mieltä tai joihin toivovat muutosta, ja olemme yhdessä löytäneet toimintamallit jatkoon. Yksinkertainen lausahdus, minkä otimme käyttöön ja se jäi toimintatavaksi, on ”kiitos palautteesta”. Olen ylpeä urheilijoista, miten he heittäytyivät mukaan.
Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut työskennellä monien eri lajien valmentajien kanssa. Oma osaamiseni on kasvanut valtavasti keskusteluista ja siitä, mitä olen päässyt näkemään ja kokemaan. Muiden kokemustiedon hyödyntäminen on varmasti kehittänyt minua valmentajana eniten, kun pohjalla on ollut paljon koulutusta ja muuta tiedon hankintaa. Opin jatkuvasti myös urheilijoilta. Valmentamisessa onkin hienoa, kun on mahdollisuus kasvaa toisen ihmisen kanssa. Tämä kaikki antaa mahdollisuuden innovatiiviselle toiminnalle, jota valmennuksen tulee olla, jos haluamme erinomaisuutta, kehittymistä ja menestystä. Toki ennen kaikkea haluan, että jokaisella on hyvä olla niin itsensä kuin muiden kanssa. Pohdinkin, miten itsensä ympärille saisi vielä enemmän naurua, huumoria ja lämpöä. Kysymys, jota minun ja meistä jokaisen on säännöllisin väliajoin pohdittava: miten minä voin toimia vielä paremmin?
Pia Pekonen
Naisten hiihtomaajoukkueen valmentaja
Hiihtoliiton Lumiblogissa käsitellään lumilajien ajankohtaisia ilmiöitä, kurkistetaan maajoukkueiden ja lajien kulissien taakse, nostetaan esiin yhteisömme tärkeitä toimijoita ja pohditaan keinoja jatkuvaan kehittymiseen.