Blogi 20.2.2026
Kun kisojen arki ja suurten unelmien tavoittelu yhdistyvät. Petter Kukkonen kuvaa kokemusta olympialaisten kulissien takana. Kukkonen on entinen yhdistetyn urheilija, joka johti Suomen yhdistetyn maajoukkuetta päävalmentajana vuosina 2012–2020. Hän on toiminut vastikään olympiapronssia voittaneen Eero Hirvosen henkilökohtaisena valmentajana vuodesta 2010 lähtien. Kesällä 2025 Kukkonen aloitti tehtävässään Suomen Hiihtoliiton huippu-urheilujohtajana.
***
Olympialaisten kunniankentät on jaettu seitsemään italialaiseen kisakylään. Pohjoismaisten lajien kuninkaalliset asetetaan järjestykseen Val di Fiemmessä, laaksossa, jonka elämää Marmolada katsoo korkeuksistaan.
Olympialaiset ovat minulle järjestyksessään neljännet. Kolmet edelliset muistetaan idän kiertueena, jossa aikaero, kansakuntien vaihtuvat ideologiat sekä korona hämmensivät.
Olympialaiset ovat mellakka-aitojen ympäröimiä, valtavia asfalttikenttiä, joiden pihassa seisoo loputon määrä busseja. Kolkot aitarivistöt on verhottu sponsoreiden mainosplakaateilla ja iskulauseilla, joiden perusviesti kiteytyy jonnekin ”togetherin” ja ”better futuren” välimaastoon.
Olympialaiset ovat massiivisia aukioita, joiden sivustat ja keskustat on kuorrutettu valkoisilla teltoilla, joiden tukirakenteet ja putkiviidakot halkovat ilmoja. Mikä lienee minkäkin rakennelman rooli? Tai vapaaehtoisten, joita tulvii maailman eri kolkista, ja jotka heiluttavat kylttejä ja keräävät pinssejä.
Olympialaisissa ei kursailla, rahaa riittää ja köyhät kiittää.
Olympialaisissa teltat ja kontit ovat jääkylmiä halleja, joiden lävitse tuuli ulvoo läpivedettynä trombina, niin että paperit lentävät ja tukka kiertyy solmuun. Nurkissa hurisevat aggregaattien lietsomat lämmittimet. Sisällä patsastelee kymmenittäin turvallisuudesta ja asioiden toimimattomuudesta vastaavia toimihenkilöitä, jotka koittavat parhaansa mukaan säteillä ihmisen lämpöä.
Olympialaiset ovat vähän sinne päin toimivia, kenellekään kelpaamattomia rakennusrähjiä, jotka on naputeltu kiireessä ja vasemmalla kädellä ja joiden vessat ovat poikkeuksetta tukossa. Val di Fiemmessä elämme kuitenkin hotellissa, jossa maistuvat eväät ja saunaosasto tekevät poikkeuksen olympiasääntöön.
Olympialaiset kirkuvat kupeilleen maan parhaita välistävetäjiä.
Olympialaiset ovat suuri kasa ilmaista rahaa.
Olympialaiset ovat niille, jotka keräävät pinssejä.
Olympialaiset ovat viiniä ja politiikkaa, ihmisten kohtaamisia ja mielipiteiden jakamista, suuria tunteita ja vuosisatojen kuorruttamia unelmia sankaruudesta ja tappiosta – seppeleestä ja kuolemasta. Kai joku myös voittaa?
Olympialaisissa ääripäät koskettavat toisiaan. Kohu seuraa kohua, kun instrumentit viritetään tiukimpaan mahdolliseen asentoon. Tähän pesukoneeseen media lyö lisäkierroksia parhaan kykynsä mukaan. Sekin taistelee omasta elintilastaan olympiakentillä.
Olympialaiset ovat kaikki kaikessa ja silti olympialaiset ovat ihmiskunnan vaalimaa höttöä. Se on ihmismassan yhdessä sopima koodisto ja tarina, joka on ponnistanut hallitsemattomaan lentoon coupertinläisestä kehdostaan.
Olympialaiset ovat välipäiviä, poskiin maalattuja lippuja, jonottamista ja pönöttämistä, jolloin on aikaa pohtia tärkeitä turhuuksia.
Mikä on muuttunut Italiassa? Ei mikään. Paitsi se, että päätin kerätä pinssejä ja syön pastaa aamulla, päivällä, illalla, yöllä sekä uudestaan aamulla… ja päivällä.
Ja Suomi voittaa mitaleita!
Petter Kukkonen
(kuvassa Kukkonen tuoreen olympiapronssimitalisti Eero Hirvosen kanssa)
Hiihtoliiton Lumiblogissa käsitellään lumilajien ajankohtaisia ilmiöitä, kurkistetaan maajoukkueiden ja lajien kulissien taakse, nostetaan esiin yhteisömme tärkeitä toimijoita ja pohditaan keinoja jatkuvaan kehittymiseen.