Lumiblogi: Jatkuva kehittäminen on menestymisen elinehto

Lumiblogi on kerran kuukaudessa julkaistava blogitekstien sarja, jossa lumen ja lumilajien parissa toimivat henkilöt avaavat ajatuksiaan valitsemistaan ajankohtaisista aiheista. 

Jatkuva kehittäminen on menestymisen elinehto – Sirpa Korkatti, Hiihtoliiton johtokunnan jäsen ja maastohiihdon johtoryhmän puheenjohtaja

Urheilijan tavoite menestyä edellyttää jatkuvaa arviointia, kehittymistä ja eri osa-alueiden kehittämistä. Se edellyttää selkeitä tavoitteita, omien vahvuuksien tunnistamista ja kehittämiskohteiden määrittämistä. Omien resurssien ja oman tukiverkoston arviointia ja vahvistamista.

Jotta voi kehittyä, on pysähdyttävä. Urheilijan on pysähdyttävä omien tavoitteidensa ääreen ja oman toiminnan arviointiin. Missä olen onnistunut? Missä olen kehittynyt? Missä minun tarvitsee parantaa? Missä muut kilpailijat menevät? Mitä täytyy tehdä seuraavaksi? Uudelleen ja uudelleen.

Samaa jatkuvan kehittämisen ajattelua tarvitaan myös koko hiihtoperheessä, nyt ehkä enemmän kuin koskaan. On järkevämpää luoda itse tulevaisuutta kuin sopeutua tulevaisuuteen, johon ei ole ollut vaikuttamassa.

Miltä maailma näyttää ja mitä meidän pitäisi tehdä?

Maailma ympärillämme muuttuu nopeasti, joskus myös ennalta-arvaamattomasti kuten olemme saaneet nyt nähdä.  Meidän on hiihtoyhteisön sisällä yhdessä ja erikseen, niin Hiihtoliiton toiminnassa kuin sen jäsenseuroissakin, mietittävä vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

• Miten säilytämme hiihdon, mäkihypyn, yhdistetyn ja alppilajien kiinnostuksen harrastuksena?
• Miten varmistamme tarvittavat olosuhteet?
• Mitä tulee tehdä, jotta seuratoiminta on aktiivista ja vetovoimaista?
• Miten kilpailutoimintaa tulee kehittää, jotta seurat ovat innostuneita niiden järjestämiseen, jotta lapset ja nuoret haluavat kilpailla, ja jotta pysymme kansainvälisten vaatimusten kyydissä huippu-urheilussa?
• Miten varmistamme median kiinnostuksen?
• Millainen valmennusjärjestelmä vaaditaan huippu-urheilussa menestymiseksi?
• Millaista tukea urheilijamme tarvitsevat?
• Millaisia kumppanuuksia ja verkostoja meillä on oltava? Millainen kumppani me haluamme olla?
• Millaisia taloudellisia resursseja tarvitsemme ja mistä eri kanavista ne syntyvät?
• Millaista tarinaa haluamme kertoa?
• Millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa?

Sattuman kauppaa vai seurausta jostakin?

Voimme olla hiihtolajeissa monista asioista ylpeitä ja tyytyväisiä. Urheilijat onnistuvat ja menestyvät. Media näyttää, kirjoittaa ja uutisoi lumilajeista jatkuvalla syötöllä. Kansa katsoo, seuraa ja fanittaa. Meillä on hienot kansainväliset kilpailutapahtumat Rukalla, Levillä ja Lahdessa sekä Helsinki Ski Weeks, joka tarjoilee erilaisia mahdollisuuksia hiihtää ja kokea tunnelmaa katsomossa. Urheilijat ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja jakavat tunnelmiaan kisoista ja arjestaan. Kotimaiset pääkilpailut saavat ansaitusti huomiota.

Miten osaamme hyödyntää tämän kaiken? Ja pitäisikö edes? Kyllä pitäisi. Ja kannattaisi. On selvää, että tulevaisuuden menestys niin huippu-urheilussa kuin lasten ja nuorten toiminnassa sekä seurojen hyvinvoinnissa edellyttää lisäresursseja niin Hiihtoliitossa kuin seuroissakin. Kasvavat kustannukset sekä kotitalouksien taloudelliset haasteet vaativat meitä miettimään aktiivisesti uusia toimenpiteitä. On siis kasvatettava resursseja ja siksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä meillä jo on ja miten niitä hyödyntää.

Seurojen toimesta meillä järjestetään viikoittain kymmeniä hienoja tapahtumia ja toimintoja, jotka antavat aiheen kertoa toiminnasta, viestiä arvoista, tavoitteista ja tuloksista. Meillä on kerrottavaa, josta kannattaa kertoa! Meidän on myös varmistettava, että onnistumme Suomessa järjestettävien kansainvälisten tapahtumien toteuttamisessa, sillä niiden merkitys on meille taloudellisesti valtava.

Viestinnän, markkinoinnin ja tapahtumatoiminnan osaaminen tulee mielestäni korostumaan uudella tavalla, jotta itse urheilu ja liikunta ovat mahdollisia. Voimme iloita monesta asiasta. Suurimmat myönteiset asiat mielestäni ovat suomalaisten innostus hiihtämiseen ja hiihtolajien seuraamiseen sekä menestys. Tietysti on mainittava ihmiset: innostuneet, sitoutuneet ja intohimoisesti lajin edistämiseen ja menestykseen suhtautuvat ihmiset. Meitä on iso joukko! Mutta maailma muuttuu ja se haastaa myös meitä.

Yksittäinen onnistuminen voi olla joskus sattuman kauppaa, mutta menestys on seurausta jostakin. Tarvitsemme tavoitteita, niille määriteltyjä toimenpiteitä ja sen jälkeen systemaattista tekemistä, pysähtymistä, arviointia, kehittämiskohteiden määrittämistä ja jälleen tekemistä.  Sitä että analysoimme tuloksia, opimme onnistumisista ja pettymyksistä sekä hyödynnämme oppeja arjessa. Tässä ajassa arviointia on tehtävä jatkuvasti, jotta voimme itse tehdä tulevaisuutta, jota haluamme. Mikä ja millainen on se tulevaisuus, jota suomalainen hiihtoyhteisö haluaa?

Ps. Hiihtotalvi on tarjonnut meille hienoja onnistumisia nuorten arvokisoissa ja pian alkavat Maailmanmestaruuskilpailut – toivotan kaikille urheilijoillemme ja taustajoukoille menestystä kisoihin! Samalla muistutan, että jokainen urheilija ansaitsee arvostustusta, vaikka ei sitä korkeinta menestystä saavuttaisikaan.