4.11.2026
Hiihtoliiton keväällä 2026 tekemä kysely selvitti, miksi osa aiemmin kilpailulisenssin lunastaneista 7–20-vuotiaista nuorista jätti lisenssin myöhemmin lunastamatta. Kyselyyn vastasi yhteensä noin 150 maastohiihdon, mäkihypyn ja yhdistetyn kilpailulisenssin tai Skipassin kausien 2024–2026 välillä hankimatta jättänyttä nuorta tai heidän huoltajaansa, joten kyselyn tulokset ovat suuntaa antavia.
Kyselyn vastausten pääviesti on selvä: hiihtolajeihin kaivataan enemmän matalan kynnyksen harrastustoimintaa kilpailemisen rinnalle. Kysely osoittaa myös, että toisen lajin valitsevat nuoret siirtyvät hiihtolajien parista useimmiten joukkuelajien – kuten jalkapallon, jääkiekon ja salibandyn – sekä yleisurheilun pariin. Tämä havainto alleviivaa entisestään yhdessä tekemisen ja yhteisöllisyyden merkitystä tulevaisuuden harrastustoiminnassa.
Urheiluharrastuksen lopettaminen ei rajoitu vain hiihtolajeihin, vaan on haaste koko suomalaisessa urheilussa. Olympiakomitean ja kansallisten LIITU-tutkimusten aineistot osoittavat, että noin 20 prosenttia lisenssiurheilijoista lopettaa harrastuksensa vuosittain, ja putoamista pois harrastuksen parista tapahtuu jo 7-vuotiaista alkaen. Suomalaisessa seuratoiminnassa lajeihin erikoistutaan aikaisin, keskimäärin 9-vuotiaana, ja harrastamisen suosio kääntyy laskuun 11 ikävuoden jälkeen. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisnuorten urheiluharrastaminen vähenee murrosiässä huomattavasti jyrkemmin kuin verrokkimaissa.
Hiihtoliiton kyselyn rohkaisevin löydös on, että kilpailemisen lopettaminen ei välttämättä tarkoita lajin hylkäämistä. Monet jatkaisivat hiihtoa mielellään omaksi ilokseen, ja matalan kynnyksen tapahtumat, kuten Hippo- ja Leijonahiihdot, koetaan mielekkäiksi.
Nuoret toivovat vaihtoehtoja tavoitteellisen kilpaurheilun rinnalle
Merkittävä murroskohta hiihtolajien harrastamisessa sijoittuu 13–14 vuoden ikään, jolloin koulun ja kasvavien harjoitusmäärien yhteensovittaminen pakottaa valintoihin. Moni koki lajin muuttuvan liian tavoitteelliseksi varhain. Kilpaurheiluun tähtäävä harjoittelu karkottaa osan niistä, jotka haluaisivat vain nauttia lajista harrastepohjalta, ja vastaajat toivoivatkin kilpailuihin enemmän sarjatasoja sekä rinnakkaisia harrasteryhmiä.
– Olemme tunnistaneet, että lajiemme vaatimustaso kasvaa monelle lapselle ja perheelle liian jyrkästi. Norjan hiihtoliiton vuonna 2021 teettämässä selvityksessä on todettu, että merkittävä syy hiihtolajien jättämiselle on liian äkillinen siirtymä leikistä vakavaan kilpailemiseen. Lisäksi tuoreen norjalaistutkimuksen mukaan vain vähemmistö lapsista haluaa kilpailla tavoitteellisesti, ja suurin osa lopettaa, kun urheilusta tulee liian vakavaa ja kilpailukeskeistä. Uskallan veikata, että tämä on kuva myös Suomessa. Meidän tuleekin varmistaa, että niille lapsille, jotka eivät halua sitoutua ja kilpailla aikaisessa vaiheessa, löytyy sopiva tapa harrastaa, toteaa Hiihtoliiton huippu-urheilujohtaja Petter Kukkonen.
Kukkonen korostaa tutkitun tiedon merkitystä päätöksenteossa.
– Aihe on haastava, sillä kilvoittelu tulee monelle lapselle luonnostaan, eikä sitäkään pidä estää. Urheilun perimmäinen, nautintoa tuottava ydin on kuitenkin aina ollut liikkumisen ilo, onnistumiset, kavereiden kanssa hauskan pitäminen ja uusien asioiden oppiminen. Erityisesti maastohiihdolle tyypilliset kasvavat varuste- ja huoltovaatimukset voivat kuitenkin tehdä harrastamisesta monelle kallista. Myös norjalaistutkimuksissa kalliit varusteet ja matkustaminen on tunnistettu keskeisiksi syiksi lajien jättämiselle. Hiihdon ei kuitenkaan tarvitse olla kallista, kun varustehankinnat ja seuratoiminta toteutetaan järkevästi. Meidän onkin koko lajiyhteisönä ja seurojemme kanssa etsittävä aktiivisesti ratkaisuja kustannusten pitämiseksi maltillisina. Vain siten varmistamme, että hiihtourheilu on jatkossakin houkutteleva ja helposti lähestyttävä laji aivan jokaiselle perheelle.
Kansallisissa ja kansainvälisissä urheilututkimuksissa tunnistetut lopettamisen syyt – kuten motivaation lopahtaminen, valmentajan ammattitaidon puute, liian totinen kilpaileminen, suuret harjoitusmäärät ja haluttomuus kilpailla – nousevat esiin myös Hiihtoliiton kyselyssä. Harrastuksen jatkumista puolestaan tukevat vahvasti yhteisöllisyys, ryhmään kuuluminen ja turvallisuus.
Katse kohti ratkaisuja: monipuolisuus, leikinomaisuus ja turvallinen ympäristö
Hiihtoliitossa hiljattain käynnistetyt uudistukset pyrkivät vastaamaan kyselyssä esiin nousseisiin haasteisiin. Ratkaisu drop outin vähentämiseen vaatii rinnakkaisia toimenpiteitä, joissa harrastamisen monipuolistaminen, kustannusten karsiminen sekä turvallisuus ovat keskiössä.
Hiihtoliitto on vahvasti mukana Olympiakomitean ja muiden lajiliittojen kanssa kehittämässä lasten urheilulle uutta suuntaa. Tavoitteena on edistää lasten näköistä harjoitus- ja kilpailutoimintaa, joka perustuu leikinomaisuuteen ja uusien taitojen oppimiseen ilman liian varhaista kilpailullista painetta. Tätä viedään käytäntöön Lumilajit Liikuttavat -kokonaisuudella, joka tarjoaa työkaluja seuroille, kouluille, päiväkodeille ja perheille. Esimerkiksi Lasten Lumipäivät -tapahtumat, mäkihypyn Minimäkikiertue sekä opettajille suunnatut koulutukset ja materiaalit tarjoavat matalan kynnyksen mahdollisuuksia innostaa lapsia lumilajeihin turvallisesti ja hauskasti. Matalan kynnyksen kilpailutoimintaan on olemassa Hiihtoliiton lähikilpailukonsepti, joka mahdollistaa pienten, paikallisten kilpailujen järjestämisen kaiken ikäisille vaivattomasti ja edullisesti, ja tämän systemaattista hyödyntämistä oikeissa yhteyksissä halutaan edistää yhdessä seuratoimijoiden kanssa.
Yksilölajeissa korostuu myös yhdessä tekemisen tarve. Hiihtoliitto on lähtenyt vahvistamaan seurojen välistä yhteistyötä juuri toimintansa aloittaneiden aluekoordinaattoreiden johdolla. Jatkossa tiiviiseen alueelliseen kokonaisuuteen halutaan liittää muun muassa viikonloppuleirit, yläkoululeirit sekä yli seura- ja paikkakuntarajojen ystävyyssuhteita luovat Latu lentoon -leirit.
Harrastamisen on oltava myös ehdottoman turvallista. Hiihtoliiton keväällä julkaisemia Turvallisemman toimintaympäristön periaatteita noudatetaan kaikessa toiminnassa, ja uusissa valmentajakoulutuksissa painotetaan vahvemmin turvallisen ilmapiirin luomista. Turvallisen toimintaympäristön toteutumista kartoitetaan SUEKin erillisen kyselyn avulla kaudella 2026–2027.
Hiihtoliitto seuraa ilmiötä säännöllisesti toistamalla nuorille suunnatun kyselyn vuosittain. Tavoitteena on kehittää hiihtolajeista yhä helpommin lähestyttäviä, jotta mahdollisimman moni löytäisi pysyvän kipinän liikkua lumella.
Lähteet ja tausta-aineistot:
– Hiihtoliiton drop out -kysely (kevät 2026).
– Suomen Olympiakomitea: SporttiData-aineisto.
– Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU-tutkimukset).
– Kokko, S. & Martin, L. (toim.) (2019). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018.
– Aira, A. ym. (2013). Drop out -ilmiö suomalaisessa junioriurheilussa. (Katsaus saatavilla: Jyväskylän yliopiston JYX-julkaisuarkisto).
– Espedalen, L. E. (2026). Organized sport in the lives of young Norwegians: Participation, exit, and social inequality. Norges idrettshøgskole.
– Deloitte & Norges Skiforbund (4.6.2021). Kartlegging av årsaker til medlemsnedgang.