Artikkeli 6.3.2025
Inkki Inola ylsi upeasti pronssille eilen kilpaillussa parahiihdon MM-sprintissä. Inola kilpailee parahiihdon näkörajoitteisten luokassa ja nappasi mitalin yhdessä opashiihtäjänsä Arttu Kaarion kanssa. Kilpailu ratkesi aivan loppumetreillä, kun Inola nousi pronssille loppusuoran kamppailussa. Kilpailun voitti Ruotsin Zebastian Modin ja hopeisen mitalin sai Yhdysvaltojen Jake Adicoff. MM-mitali on Inolalle tämän kauden toinen, kun helmikuussa Italian Toblachissa hän nappasi niin ikään kaulaansa pronssia 10 km perinteisen kilpailusta.
Norjan Trondheimissa Inkki Inola pääsi nauttimaan valtaisan yleisön kannustuksesta.
– Eilinen oli ja on varmasti yksi niistä hetkistä minkä muistaa lopun ikää. Tähän sprinttiin on tähdätty siitä saakka kun ensimmäisen kerran saatiin tieto Parahiihdon integraatiosta osaksi Trondheimin MM-kisoja. Hiihdon MM-kisat Norjassa on kokemus, jonka saa kerran elämässä, ja vielä kun onnistuu tekemään ehkä elämänsä parhaan hiihdon, niin olo on aika epätodellinen. Erityisesti, kun pystyy vielä loppukirissä voittamaan, niin se tunne maaliviivalle tullessa on sanoinkuvailematon, kertoi Inola.
Inolalta sateli kiitoksia etenkin onnistuneelle huollolle.
– Jo verryttelyssä hiihto tuntui helpolta ja erässä suksi oli todella liukas, mutta piti myös erinomaisesti. Välierässä ja finaalissa Arttu (Kaario) nappasi loistavat ajolinjat lähtösuoran ensimmäiseen kurviin ja päästiin heti hyviin asemiin. Finaalissa nousupätkä ei ollut harmillisesti niin terävä kuin välierässä ja jenkki otti omansa, mutta jälleen upea suksi mahdollisti lingota viimeisessä laskussa norjalaisten rinnalle ja kaarteessa ohitse. Ja olihan se mahtavaa, kun ensimmäistä kertaa tällä kaudella tasurin terävyys oli kirissä sillä tasolla, miltä se harjoituskaudella on parhaimmillaan ollut, ja joka alkukauden oli hieman kateissa, Inola summasi.
– Vuosia tämän eteen on tehty töitä, välillä ollut vaikeaakin, mutta kun mitalit jaettiin Trondheimin torilla, niin siinä hetkessä sai palkinnon kaikista niistä treenitunneista sekä vuodatetuista hikipisaroista Oitinmäen pururadalla. Lisäksi mieleen nousi syvä kiitollisuus perheelle, yhteistyökumppaneille, valmentaja Tuomakselle ja huollolle sekä kaikille jotka ovat olleet tätä unelmaa mahdollistamassa sieltä asti, kun ensimmäisen kerran laittoi Kiviahon pihassa kaksivuotiaana sukset jalkaan, kertoi Inola.