Lumiblogi: Lumelle on kysyntää

Lumiblogi on kerran kuukaudessa julkaistava blogitekstien sarja, jossa lumen ja lumilajien parissa toimivat henkilöt avaavat ajatuksiaan valitsemistaan ajankohtaisista aiheista. 

Lumelle on kysyntää – Markku Haapasalmi, Suomen Hiihtoliiton puheenjohtaja

Lumilajien kilpailukausi on jo hyvässä vauhdissa. Suomessa on pidetty onnistuneesti kolmet maailmancupin kilpailut: naisten pujottelu Levillä sekä pohjoismaisten lajien ja freestylen kisat Rukalla. Kaikissa näissä kilpailuissa avainasemassa ovat olleet ”menneen talven lumet”, eli edellisenä talvena tykitetty ja säilötty lumi.

Ilmastonmuutos on perustavaa laatua oleva haaste lumilajeille. Olemme toki saaneet kahtena viime talvena nauttia runsaasta lumesta koko Suomessa; elämme todellista hiihtobuumia. Suomalaiset ovat hankkineet suksia ennätysmäärin ja laduilla on nähty entistä enemmän myös lapsia ja nuoria. Hiihto on edelleen Suomen kansan rakastama laji.

Taloustutkimuksen vuosi sitten tekemän tutkimuksen mukaan 1,9 miljoonaa suomalaista ilmoittaa harrastavansa hiihtoa. Samaan tulokseen on päätynyt Suomen Lasketteluyhdistys. Kaksi vuotta sitten vastaava luku oli 1,4 miljoonaa. Tämän lisäksi laskettelua harrastaa miljoona suomalaista. Myös hiihtolajien katsojaluvut televisiossa ovat vuodesta toiseen kansallisen tasonkin kisoissa korkeimmat kaikista lajeista.

Totuus on kuitenkin se, että turvataksemme lumilajien harrastamisen koko Suomessa, meidän on entistä enemmän panostettava olosuhteisiin. Käytännössä se tarkoittaa hiihdon ja rinnelajien osalta tykkilumen tekemistä talven pakkasilla ja sen säilömistä tulevaa talvea varten. Mäkihyppy on jo pitkään ollut ympärivuotinen laji Suomessakin. Muovitetut mäet tekevät sen mahdolliseksi.

Hiihtoliiton perustehtävä on edistää hiihtoa ja hiihtourheilua Suomen kansan keskuudessa: haluamme edistää niin suomalaisen hiihtourheilun kansainvälistä kilpailumenestystä kuin hiihtolajeja harrastuksena. Vastuullisuusohjelmamme puitteissa haluamme lisäksi omalla toiminnallamme vastata liikkumattomuuden haasteeseen – liikkumattomuuden kustannukset ovat vuodessa minimissään kolme miljardia euroa, mikä on suuri yhteiskunnallinen ongelma. Liikkumattomuus ja sen seurauksena huono kunto ovat luonnollisesti ongelma myös yksilötasolla.

Hiihto on kuntoilulajina mitä parhain vauvasta vaariin ja muoriin. Välinekehitys on madaltanut merkittävästi kynnystä hiihdon harrastamiseen, ja karvapohjasukset ja nestemäiset luistovoiteet ovat erinomaisia innovaatioita. Lunta pitää kuitenkin suksien alle saada.

Säilöttyyn lumeen perustuvia latuja on tullut eri puolille Suomea koko ajan lisää. Siitä kiitos kuuluu kunnille ja kaupungeille, urheiluseurojen talkooväelle sekä monille yksityisille toimijoille. Paljonko näiden lähiliikuntapaikkojen tekeminen sitten maksaa?

Kustannusten ja vastuullisuuden näkökulmasta on oleellista, että tykkilumi tehdään talven pakkasilla, jolloin hyötysuhde on paras. Kustannuksiin vaikuttaa myös se, saadaanko vesi esimerkiksi lähellä olevasta vesistöstä. Lumikasan kattamisen osalta on erilaisia vaihtoehtoja. Vanha kunnon sahanpuru on eniten käytetty, mutta yhä useammassa paikassa on otettu käyttöön esimerkiksi Finnfoamin juuri tähän tarkoitukseen tehdyt peitteet. Ensimmäisenä vuonna luonnollisesti syntyy lisäksi kertaluonteisia alkuinvestointeja. Mikä tärkeintä, oikein tehtynä säilölumen hiilijalanjälki ja ympäristökuormitus on pieni.

Lumen hävikin vaihteluväli keväästä syksyyn on paikkakunnasta riippuen 12–35 %. Hävikki pienenee vuosi vuodelta, kun kasan alle kehittyy ikirouta. Kokonaiskustannus kilometriä kohden on 12.000–15.000 euroa. Innokkaita hiihdon harrastajia näillä laduilla riittää, ja yli 90 % käyttäjistä on kuntoilijoita. Kustannukset käyttäjää ja käyttökertaa kohden ovatkin todella pienet: esimerkiksi Lahdessa tuo kustannus oli alle euron käyttäjää kohden. Minimaalisia kustannuksia verrattuna liikkumattomuuden hintaan.

Kansanterveyden näkökulmasta on välttämätöntä, että liikunnan terveysvaikutukset otetaan huomioon nykyistä laajemmin kaikilla päätöksenteon tasoilla. Terveyden vaaliminen ja oman kunnon hoitaminen ovat meille jokaiselle vastuullisuustekoja yksilötasolla. Samalla pienennämme painetta terveydenhuollon kustannusten nousulle, mikä on kriittinen asia väestömme ikääntyessä.