Vuoden valmentaja ja vuoden seuravalmentajat palkittiin Valmentajakerhon seminaarissa toukokuussa Jyväskylän Laajavuoressa. Valmentajakerhon seminaari järjestettiin 6.-7.5.2022 yhdessä Yhteinen Latu – seuraseminaarin kanssa. Kerhon seminaari kokosi yhteen noin 60 valmentajaa ympäri Suomen. Perjantai-illan juhlavassa gaalassa vuoden valmentajaksi valittiin Teemu Pasanen ja vuoden seuravalmentajiksi Anni Ala-Mettälä Tampereen Pyrinnöstä sekä Niklas Westerlund Pargas IF:stä.
Vuoden valmentajan Teemu Pasasen mukaan valmentajan työssä onnistuminen edellyttää luottamusta urheilijoiden, valmentajan sekä koko valmennusprosessissa olevan tiimin välillä. – Varsinkin maajoukkuevalmennus on tiimityötä, jossa tärkeää on hyvä yhteistyö kaikkien urheilijoiden henkilökohtaisten valmentajien ja valmennuksessa mukana olevien eri alojen asiantuntijoiden kanssa, kertoo Pasanen.
Vuoden seuravalmentajana palkitulle Anni Ala-Mettälälle valmentajan työssä onnistuminen edellyttää aitoa paloa ja innostusta. Ala-Mettälälle palkinto oli iso yllätys ja suuri kunnia. – Minulle valmentaminen on rakas harrastus, jota haluan tehdä omassa kasvattajaseurassani. Palkinto nimenomaan seuravalmennuksesta tuntuu tosi hyvältä, kertoo Anni Ala-Mettälä. Ala-Mettälän mukaan hyvä valmentaja on läsnä, kuuntelee, rohkaisee ja kannustaa. – Pyrin itse toteuttamaan tätä jokaisessa treenissä ja yhteydenpidossa urheilijoihin, kertoo Ala-Mettälä.
Niklas Westerlund on ollut yli 25 vuotta seuravalmentajana Pargas IF:ssä. – Mielestäni seuravalmentajan työssä on tärkeää, että otetaan huomioon kaikenikäiset sekä -tasoiset hiihtäjät. Valmentajalla on tärkeä tehtävä innostaa sekä lapset että nuoret kehittymään ja tavoittelemaan omia tavoitteitaan, kertoo Westerlund.
Valmentajakerhoa ja etenkin kerhon seminaareja pidetään hyvinä verkostoitumis- ja tiedonvälityspaikkoina. –On hyvä, että valmentajakerhon seminaareissa jaetaan avoimesti tietoa harjoittelusta ja valmentamisesta valmentajien kesken, toteaa Niklas Westerlund.
Suomalaisessa valmennuksessa on omat vahvuutensa. Yksi valmennuksen vahvuus on moniammatillinen yhteistyö. – Suomessa valmennuksessa on käytössä eri alojen asiantuntijoita sekä tutkimustietoa, jotka tukevat valmennustyötä. Esimerkiksi maastohiihdossa olemme urheilijoiden kuormituksen seurannassa varmastikin monia muita maita hieman edellä. Lisäksi maajoukkuevalmennuksen ja henkilökohtaisten valmentajien yhteistyö toimii hyvin, toteaa Pasanen.
Toisaalta suomalaisessa valmennuksessa on vielä kehitettävää.
– Suomalaisen valmennuksen yhteisiä toimintatapoja ja linjauksia pitäisi kehittää. Lisäksi keskustelu valmentajien kesken jokaisella tasolla on tärkeää. Valmennuslinjaus oli askel oikeaan suuntaan ja ylhäältä alas tulevaa tiedonjakoa pitäisi edelleen lisätä, pohtii Ala-Mettälä. Myöskin resurssien puute huolettaa. – Varsinkin nuorten 18–23-vuotiaiden valmennukseen meidän pitäisi pystyä satsaamaan paremmin. He ovat juuri niitä urheilijoita, jotka ovat juuri nousemassa aikuisten kansainväliselle tasolle, toteaa Teemu Pasanen.
