Artikkeli on osa tammikuussa 2025 käynnistynyttä Kuukauden vapaaehtoinen -sisältösarjaa. Sarjassa tutustutaan kerran kuussa yhteen tai useampaan seuratoiminnan vapaaehtoiseen.
76-vuotias Bengt Westerlund on ollut mukana Pargas IF:n toiminnassa jo vuosikymmenten ajan. Hänen matkansa Paraisille alkoi 50 vuotta sitten Länsi-Uudeltamaalta Raaseporin ja Kemiönsaarten kautta Kimito Sportföreningin mukana. Hiihto on ollut Westerlundille intohimo lapsuudesta lähtien – vaikka hän omien sanojensa mukaan menestyikin paremmin juoksijana. Siitä huolimatta hiihto on säilynyt merkittävänä osana hänen arkeaan tähän päivään saakka.
– Hiihdin nuorena kyläkoululle, vaikka viimeisinä vuosina olisi ollut mahdollisuus koulukuljetukseen. Olen hiihtänyt 4–5-vuotiaasta lähtien tähän päivään saakka, Westerlund toteaa.
Seuratoimintaan mukaan oman pojan harrastuksen myötä
Westerlund lähti mukaan Paraisten IF:n toimintaan 1980-luvun alussa, jolloin hänen poikansa alkoi kilpailla. Vuonna 1984 Westerlund valittiin hiihtojaoston puheenjohtajaksi, ja siinä tehtävässä hän pysyi kunnioitettavat 17 vuotta.
– Jätin puheenjohtajuuden, koska ryhdyin kilpailunjohtajaksi seuran ensimmäiselle suurelle kilpailutapahtumalle, Suomenruotsalaisen Hiihtoliiton mestaruuskilpailuille vuonna 2001, Westerlund avaa.
Koko puheenjohtajakautensa ajan Westerlund oli aktiivisesti mukana myös junioritoiminnassa. Hän muun muassa veti junioreiden harjoituksia, ja hänen molemmat lapsensa olivat samaan aikaan toiminnassa mukana.
– He eivät kuitenkaan saaneet siitä erityistä etua, sillä minulla ei ollut tarpeeksi aikaa heille. Jotain hyvää tästä kuitenkin seurasi – poikani Niklas on valmentanut Paraisten junioreita jo yli 20 vuotta, ja tyttäreni Veronika on vahvasti mukana IF Brahen junioritoiminnassa. Olen myös saanut seurata neljän lapsenlapseni osallistumista Silvertrissan-kilpailuun, muistelee.
Vapaaehtoisilla suuri merkitys harjoitus- ja kilpailuolosuhteiden ylläpidossa
Westerlund on ollut vuosien varrella monessa mukana. Seuran puheenjohtajuuden ja kilpailunjohtajuuden lisäksi hän muun muassa johti useita Pargas IF:n kansallisia kilpailuja sekä FSSM-kisoja. Lisäksi hän on toiminut maastohiihdon teknisenä asiantuntijana eli TD:nä eri kilpailuissa.
Westerlund on ollut myös mukana kehittämässä Pargas IF:n harjoitus- ja kilpailuolosuhteita. Jotta seuralle saatiin paremmat harjoitus- ja kilpailuolosuhteet, seuran toiminta siirrettiin Tennbystä Finbyhyn, ja Westerlundin johdolla suunniteltiin ja rakennettiin uudet ladut. Myöhemmin muut hiihtojaoston jäsenet ovat kehittäneet niitä edelleen, ja tänä päivänä Finbyn hiihtokeskus on yksi Suomen katsojaystävällisimmistä kilpailupaikoista.
– Ilman Piffenin seuratoimijoiden panosta en usko, että Paraisilla olisi nykyään lainkaan hiihtolatuja. Seuran aktiiviset toimijat ovat tehneet kaiken pohjatyön latujen rakentamiseksi ja huolehtivat myös niiden ylläpidosta, Westerlund kiittelee.
Viime vuosina Westerlund onkin keskittynyt pääasiassa latujen kunnossapitoon. Jäätyään eläkkeelle vuonna 2013 Westerlund kokosi ryhmän eläkeläisiä, jotka auttavat tarvittaessa latutalkoissa, kilpailujen valmisteluissa ja hiihtovaraston suksien huollossa. Tämä ryhmä on edelleen aktiivinen, ja sillä on myös sosiaalinen merkitys.
– Olen ohjannut traktoreita, jotka levittävät tykkilunta laduille heti siitä lähtien, kun seura alkoi levittää tykkilunta laduille. Lisäksi ajan latukonetta vähintään kaksi kertaa viikossa. Monet yöt ovat kuluneet lumitykkien valvomiseen, kun pakkasasteet ovat riittäneet lumen tekemiseen. Hiihtolatujen ylläpito saaristokaupungissa, kuten Paraisilla, on huomattavasti suurempi haaste kuin sisämaassa tai pohjoisemmassa, Westerlund kertoo.
”Olen aina tehnyt seuratyötä, jotta lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus oppia hiihtämään”
Westerlundin vuosikymmenten mittainen vapaaehtoistyö seuran toiminnassa on ollut monipuolinen. Vapaaehtoistoiminnalla ja seuratyöllä on aina ollut Westerlundille tärkeä ja merkityksellinen syy; luoda lapsille ja nuorille elämyksiä hiihdon parissa.
– Olen aina tehnyt seuratyötä, jotta lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus oppia hiihtämään. Se ilo, joka näkyy lasten silmissä heidän tullessaan hiihtokouluun ja harjoituksiin, on kaiken vaivan arvoista. Se, että 50–80 lasta ja nuorta kokoontuu hiihtostadionille, vahvistaa tunteen siitä, että oma panos on merkityksellinen, Westerlund toteaa.
– Pargas IF:n tavoitteena on aina ollut saada mahdollisimman monta harrastajaa ja tarjota nuorille mielekästä ja hauskaa vapaa-ajan tekemistä. Mahdolliset kilpailumenestykset ovat vain lisämauste toimintamme päälle, hän jatkaa.
Laadukas seuratoiminta on toimivan yhteistyön tulosta
Seuran latutyön ansiosta kuntohiihto on tullut yhä suositummaksi paikkakunnalla. Tänä talvena laduille on tullut hiihtäjiä myös ympäröivistä kunnista. Seuran ylläpitämällä hiihtovarastolla on myös suuri merkitys kouluille, ja yleensä varaston suksia käytetään joululomasta maaliskuun puoliväliin asti.
Vaikka työ hiihtourheilun hyväksi on ollut Westerlundin intohimo läpi koko elämän, hän kuitenkin korostaa, että yksin ei saa mitään aikaan. Seurayhteisöllisyys on ratkaisevassa asemassa toiminnan onnistumisessa.
– Nykyiset toimijat ovat tässä erittäin taitavia ja aktiivisia, mikä kannustaa jatkamaan vuodesta toiseen. Nuorten onnistumisten ja ilon jakaminen antaa motivaatiota jatkaa työtä. Varmasti tulen olemaan mukana jossain muodossa niin kauan kuin jaksan, Westerlund toteaa.
Kenet tai ketkä haluaisitte teidän seurastanne mukaan sisältösarjaan? Voitte lähettää ehdotuksenne lyhyin perusteluin Hiihtoliiton viestintäkoordinaattori Vilma Mäelle osoitteeseen vilma.maki(at)hiihtoliitto.fi.
—
På svenska
Bengt Westerlunds decennielånga passion för skidåkning och föreningsarbete i Pargas IF har fortsatt än idag
76-årige Bengt Westerlund har varit involverad i Pargas IF:s verksamhet i flera decennier. Hans resa till Pargas började för 50 år sedan från Västra Nyland via Raseborg och Kimitoöarna med Kimito Sportförening. Skidåkning har varit en passion för Westerlund sedan barndomen – även om han enligt egna ord var mer framgångsrik som löpare. Trots detta har skidåkningen förblivit en betydande del av hans liv fram till idag.
– Jag åkte skidor till byskolan när jag var ung, även om det under de sista åren fanns möjlighet till skolskjuts. Jag har åkt skidor sedan jag var 4–5 år gammal och har fortsatt fram till idag, säger Westerlund.
Engagemang i föreningslivet genom sonens intresse
Westerlund blev involverad i Pargas IF:s verksamhet i början av 1980-talet, när hans son började tävla. År 1984 valdes han till ordförande för skidsektionen, en position han behöll i imponerande 17 år.
– Jag lämnade ordförandeposten eftersom jag började som tävlingsledare för föreningens första stora tävling, Svenska Finlands Skidförbunds mästerskap år 2001, förklarar Westerlund.
Under hela sin tid som ordförande var Westerlund också aktiv i juniorverksamheten. Han ledde bland annat träningarna för juniorerna, och både hans barn deltog samtidigt i verksamheten.
– De fick dock ingen särskild fördel av det, eftersom jag inte hade tillräckligt med tid för dem. Något gott kom dock ut av det – min son Niklas har tränat Pargas juniorer i över 20 år, och min dotter Veronika är starkt involverad i IF Brahes juniorverksamhet. Jag har också haft möjlighet att följa mina fyra barnbarns deltagande i Silvertrissan-tävlingarna, minns Westerlund.
Frivilliga spelar en stor roll i att upprätthålla tränings- och tävlingsförhållanden
Westerlund har genom åren varit med om många olika aktiviteter. Förutom att vara ordförande och tävlingsledare har han också lett flera nationella tävlingar för Pargas IF och FSSM-tävlingar. Dessutom har han varit teknisk expert, så kallad TD, vid olika tävlingar.
Westerlund har också varit med om att utveckla Pargas IF:s tränings- och tävlingsförhållanden. För att föreningen skulle få bättre tränings- och tävlingsmöjligheter, flyttades verksamheten från Tennby till Finby, och under Westerlunds ledning planerades och byggdes nya skidspår. Senare har andra medlemmar i skidsektionen fortsatt att utveckla spåren, och idag är Finby Skidcentrum en av Finlands mest publikvänliga tävlingsarenor.
– Utan Piffens aktiva medlemmars insatser tror jag inte att det skulle finnas några skidspår i Pargas idag. Föreningens aktiva har gjort allt grundarbete för att bygga spåren och ser också till att de underhålls, säger Westerlund.
De senaste åren har Westerlund koncentrerat sig främst på underhåll av spåren. Efter att ha gått i pension 2013 samlade han en grupp pensionärer som hjälper till vid behov med spårarbete, tävlingsförberedelser och underhåll av skidförrådets utrustning. Denna grupp är fortfarande aktiv och har också en social betydelse.
– Jag har kört traktorer som sprider konstsnö på spåren ända sedan föreningen började använda snökanoner. Jag kör också spårmaskinen minst två gånger i veckan. Många nätter har jag hållit koll på snökanonerna för att se till att vi kan producera tillräckligt med snö. Att underhålla skidspår i en skärgårdsstad som Pargas är betydligt större utmaning än i inlandet eller längre norrut, förklarar Westerlund.
”Jag har alltid gjort föreningsarbete för att barn och unga ska få lära sig att åka skidor”
Westerlunds mångåriga frivilligarbete inom föreningen har varit mångfacetterat. För honom har frivilligarbete och föreningsarbete alltid haft en viktig och meningsfull anledning; att ge barn och unga upplevelser genom skidåkning.
– Jag har alltid gjort föreningsarbete för att barn och unga ska få lära sig att åka skidor. Den glädje man ser i barnens ögon när de kommer till skidlek och träningar är allt arbete värt. Att se 50–80 barn och unga samlas på skidstadion bekräftar att vårt arbete spelar en roll, säger Westerlund.
– Pargas IF:s mål har alltid varit att få så många som möjligt att delta och ge ungdomarna en meningsfull och rolig fritid. Tävlingsframgångar är bara en extra krydda på vår verksamhet, fortsätter han.
Kvalitativ föreningsverksamhet är resultatet av bra samarbete
Tack vare föreningens arbete med skidspåren har motionärsskidåkning blivit allt mer populärt i kommunen, och den här vintern har skidåkare kommit även från omkringliggande kommuner. Föreningens skidförråd har också stor betydelse för skolorna, och utrustningen används vanligtvis från jullovet fram till mitten av mars.
Trots att arbetet för skidåkningens bästa har varit Westerlunds passion genom hela livet, betonar han att man inte kan göra något på egen hand. Föreningens gemenskap är avgörande för framgången.
– De nuvarande aktiva är mycket duktiga och engagerade, vilket motiverar mig att fortsätta år efter år. Att dela ungdomarnas framgångar och glädje ger motivation att fortsätta. Jag kommer säkert att vara involverad på något sätt så länge jag orkar, avslutar Westerlund.